Via Achille Cantoni: 2015

Jahas, melkein kolme kuukautta täynnä jo täällä. Tuntuu kyllä, että olisin ollut jo ikuisuuden pois Suomesta. Se on jännä miten koti-ikävä muuttaa muotoaan. Aluksi ikävöin Suomea maana ja kaikkia pieniä juttuja kuten omaa suihkua ja sähköhellaa. Nyt tommosiin juttuihin on jo aikalailla tottunut. Sen sijaan viimeisen viikon aikana on ollut kova ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Kissojakin on ikävä, mikä on ehkä hölmöä, mutta jotenkin sitä on niin tottunut elämään eläimien kanssa, että on outoa olla ilman niitä. Outoa myös etten tiedä mistä tämä ikävä nyt yhtäkkiä tuli.. Nyt se kuitenkin tuntuu helpottavan ja toivottavasti pysyykin poissa, koska pahimpina hetkinä ajattelin jo, että jospa sittenkin jäisin Suomeen joulun jälkeen. Tiesin kyllä, että koti-ikävä tulee, mutta en edes voinut kuvitella miten pahasti. Aina olen halunnut muuttaa ulkomaille ja nyt kun täällä ollaan niin haluisin vaan takaisin Suomeen :D No ei, kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Myös kämppis numero kaksi saapui keskuuteemme marraskuun alussa. About mun kanssa saman ikäinen tyttö, joka on kotoisin Pugliasta (etelä-Italiasta) ja tuli Forliin töihin. Vasta kun se tuli tänne, tajusin miten hiljainen kämppis numero yksi on. Tämä nro 2 pitää koko ajan kauheeta meteliä. Ihan kaikesta mitä se tekee kuuluu kauhea ääni, mukaan lukien kun se kävelee kämpässä tai laittaa oven kiinni yms. :D Musta tuntuu myös, että se puhuu ihan koko ajan. Jos kämppis nro 2 ei ole kotona, nro 1 puhuu puhelimessa ja tietysti kovaan ääneen. Se puhuu puhelimessa myös kun käy vessassa... Välillä mietin onko se kuuro kun sen pitää huutaa. En tiedä onko kyseessä ihan vaan erot persoonissa vai se, että kämppis nro 1 on tosiaan kotoisin Torinon läheltä eli pohjoisesta. Pohjoisen ihmiset on niin paljon parempia. Käytiin Napolissa vähän aikaa sitten ja huh, oli kyllä niin eri meno.

Italialaisten sosiaalisuus jaksaa ihmetyttää. Nämä mun kämppikset on alusta asti hengaillut koko ajan yhdessä. Ja ne puhuu koko ajan. Kämppis nro 1 ääntä ei kuulu, mutta nro 2:n kyllä -_- Ne voi kummatkin tulla kotiin joskus seiskan aikaan ja siitä vähintään kymmeneen asti hengailee yhdessä. Mietin vaan, että eikö niitä ikinä väsytä? Eikö ne ikinä kaipaa omaa aikaa? Mun kannaltahan tää oon tosi hyvä, että niillä on toisensa niin ne jättää mut rauhaan :D Voin vaan kuvitella miten outona ne pitää mua kun oon aina vaan omassa huoneessani.

Täällä on tähän asti ollut aika lämmin ja musta on ollut niin hassua kun ihmiset kulkee talvitakeissaan. Mä pidin tänään ekan kerran villakangastakkia päiväsaikaan ja se oli vieläkin vähän liian lämmin. Nyt täällä kyllä alkaa olla jo aika vilakkaa, about 10 astetta. Sääennuste näyttää kyllä, että perjantain ylin lämpötila olisi 17. Hurjaa.

Sitten perinteisiä random kuvia:

Synttäreiksi kämppis nro 1 oli ostanut mulle oikeaa kahvia ja näytti miten sitä keitetään :) Aikasemmin olin vain tyytynyt juomaan pikakahvia. Onhan toi oikea italialainen kahvi parempaa. On muuten ihan sama missä täällä ottaa kahvin, niin se on aina hyvää.

Jälleen kerran olimme matkalla sushille ja bongattiin tien laidasta palmuja! Pari viikkoa sitten oli vielä niin lämmin.. Itse kuva ei nyt kovin hyvä ole, mutta pakko laittaa, koska palmut

Forlin rautatieasema

Selailin tässä kuvia ja muistin etten tainnut mainita reissusta huvipuistoon lokakuun loppupuolella? Mirabilandia on siis paikan nimi ja se sijaitsee Ravennan lähellä. Lähdettiin matkaan sunnuntaiaamuna ja Forlista piti olla suora bussi huvipuistoon, mutta sitä ei koskaan tullut. Melko pian kuitenkin löytyi bussi Ravennaan, josta meidän pitäisi mennä toisella bussilla itse puistoon. Kun saavuimme Ravennaan kävi ilmi, että kyseisenä päivänä oli vain yksi bussi puistoon ja se oli jo lähtenyt. Mentiin sitten takseilla sinne. Matka ei kuitenkaan ollut kovin pitkä ja hintaa kertyi vain noin viisi euroa per naama. Itse Mirabilandia oli tosi kiva! Laitteet oli kivoja ja muutenkin oli kivaa kun jonot eivät olleet niin pitkiä kuin mitä ne kesäaikaan varmasti on. Takaisin tulo oli taas mielenkiintoinen kun puistosta ei ollutkaan suoraa bussia Ravennaan vaan Lido di Classen rautatieasemalle. Mentiin sitten sinne ja aika pian onneksi tuli juna mikä menisi Castel Bologneseen, jossa voidaan vaihtaa junaan Forliin. Alunperin aikataulujen mukaan näytti, että jouduttaisiin odottamaan tunti, mutta kerrankin oli hyötyä myöhästelevistä junista ja aikaisempi juna Forliin oli myöhässä, joten ehdittiin siihen :)

Mulla ei ole korkeanpaikankammoa, mutta tässä vehkeessä pelotti! Se oli niin korkealla ja ympäri meno kesti vartin. Niin hidas ja tottakai siellä ylhäällä alkaa miettiä kaikkea, että ollaan Italiassa, miten ne mahtaa huoltaa näitä laitteita yms. :D